Kiinan kova kilpailu Valtavat panostukset tuotekehitykseen ja tuotantokapasiteettiin sekä teräksenluja hintakilpailukyky ovat tehneet Kiinasta lähes pysäyttämätön monella korkean teknologian alalla. Miten Euroopan ja Suomen pitäisi tähän vastata? Kiinan viennin volyymi kasvoi viime vuonna lähes 10 % eli tuplasti sen, mitä maailmankauppa kokonaisuutena. Vahvuus yllätti, sillä Kiinalle on asetettu useista suunnista lukuisia kaupan esteitä ja maan markkinaosuus monella sektorilla oli jo ennestään hallitseva. Kiinan vientisektori ei kuitenkaan antanut näiden tekijöiden hidastaa menoaan. Yksi selitys Kiinan menestykseen on viennin painopisteen siirtyminen uusille, yhä korkeamman teknologian aloille, kuten vaikkapa puolijohteisiin ja sähköautoihin. Taustalla ovat Kiinan valtavat panostukset tutkimus- ja kehitystyöhön sekä tuotantokapasiteettiin. Yhtenä esimerkkinä investointien aallosta korkean teknologian kasvualoille on Kiinan viranomaisten tuore arvio, että maassa on jo 150 humanoidirobotteja valmistavaa ja kehittävää yritystä. Toinen syy Kiinan menestykseen on huikea hintakilpailukyky, joka kumpuaa sekä heikoista kotimaisista hintapaineista että euroon nähden heikosta juanin arvosta. Työmarkkinan heikko veto on hyydyttänyt palkkojen nousun tehtaissa, ja suuret investoinnit yhdistettynä niukkaan kotimaiseen kysyntään ovat johtaneet ylikapasiteettiin ja jopa Kiinan mittakaavassa poikkeuksellisen kovaan kilpailuun yritysten välillä. Yhdysvaltojen julkaisema data kertoo, että Kiinasta tuodut tuotteet halpenivat viime vuonna alle sen tason, josta data vuonna 2004 alkoi. Kehitys on aivan poikkeuksellinen, ja vaikkapa EU-maista tuodut tavarat kallistuivat vastaavana aikana lähes 50 %. Monet eurooppalaiset yritykset ovat heränneet kiinalaistuotteiden armottoman kovaan kilpailukykyyn ja keskittäneet uudelleen hankintaketjujaan Kiinaan. Niinpä eurooppalainen tuotanto on tiukassa puristuksessa, ja teollisuussektorin kehitys on ollut vaatimatonta. Samaan aikaan kun kustannustaso on monessa Euroopan maassa noussut nopeasti mm. palkankorotusten, sääntelyn lisääntymisen ja energian hinnan nousun myötä, panostukset uusiin vientituotteisiin ovat olleet liian vähäisiä. Seuraukset kauppaan ovat selvät: esimerkiksi Saksan aiemmin suuri ylijäämä investointitavaroiden kaupassa Kiinan kanssa kääntyi viime vuonna nopeasti alijäämäksi. EU:n ja Kiinan välisen kaupan kasvaneen epätasapainon lisäksi huoleksi on noussut markkinaosuuksien jatkuva menetys Kiinalle maailmanmarkkinoilla. Miten tilanteeseen pitäisi reagoida? Vapaakauppaan kohdistuu luonnollisesti yhä enemmän kritiikkiä, kun tavaravyöry Kiinasta jatkuu, ja se paitsi kasvattaa riippuvuuttamme Kiinasta, myös osuu yhä enemmän korkean teknologian ja korkean arvonlisän alojen ytimeen. Moni on syystäkin huolissaan työpaikkansa puolesta. Keskustelu osuu muutenkin hankalaan vaiheeseen Kiinan ja EU:n välisessä suhteessa, joka Venäjän hyökkäyssodan myötä on jo muuttunut jäiseksi. Tilanteessa onkin vaara, että EU turvautuu hätäisesti päätettyihin kaupanrajoitteisiin, joilla ongelmaa ei onnistuta merkittävästi pienentämään tai strategista suuntaa kääntämään. Jossain määrin tukea kaupanrajoitteille tulee nykyään myös taloustieteestä. Sen lisäksi, että julkisten T&K- panostusten on jo pitkään ajateltu hyödyttävän laajemmin talouskehitystä, nyt myös aktiivisen teollisuuspolitiikan ja jopa kaupanesteiden nähdään olevan joissakin tapauksissa järkeviä vaikkapa kasvualojen alkuvaiheen tueksi. Tietysti myös uusi geopoliittinen ympäristö puoltaa riippuvuuksien tarkastelua hyvinkin kriittisesti. Hätäisesti pystytetyt kaupanesteet osuvat kuitenkin yleensä enemmän omaan kuin vastustajan nilkkaan. Päähuomion pitäisi olla kilpailukyvyn kehittämisessä, ja strategisten tavoitteiden pitäisi olla selkeitä. On edistettävä kehitystä sektoreilla, joissa kasvupotentiaali on suuri tai jotka ovat strategisesti tärkeitä. Käynnissä olevat neuvottelut EU:n tulevasta rahoituskehyksestä tarjoavat tilaa uuden luomiselle, mutta pelkona on, ettei jäsenmailta löydy riittävästi kanttia uudistumiseen. Myös Suomessa on mietittävä tarkkaan, mihin rajalliset resurssit käytetään. Taipumuksemme investoida seiniin tai jopa vanhanaikaiseen infraan ei läheskään aina luo tilaa yläsuuntaisille kasvuyllätyksille. Olisi uskallettava miettiä tulevaisuuden menestysaloja, investoida niihin ja ennen kaikkea tulevien sukupolvien osaamiseen. Tuuli Koivu Pääekonomisti tuuli.koivu@nordea.com +358 9 5300 8073 @koivutuuli 1 / 2026 / Nordea Economic Outlook / 04
Download PDF file